Rolf Pipping
Hugo Rudolf (Rolf) Pipping (1. kesäkuuta 1889 Kiel, Saksan keisarikunta – 7. joulukuuta 1963 Helsinki[1]) oli suomalainen kielitieteilijä. Hän oli Åbo Akademin ruotsin kielen ja pohjoismaisen filologian professori 1928–1956 ja rehtori 1936–1942.[2] Hän julkaisi ja varusti selityksin Eerikinkronikan[3][4]
Pipping tuli ylioppilaaksi 1907 ja valmistui filosofian kandldaatiksi 1912 ja filosofian lisensiaatiksi 1919. Hän opiskeli ulkomailla Göteborgissa, Tukholmassa ja Uppsalassa. Pipping tuli Åbo Akademin ruotsinkielen opettajaksi 1919 ja hänet nimitettiin Åbo Akademin dosentiksi 1920 ja professoriksi 1928. Hän toimi lisäksi Turun ruotsalaisen yhteiskoulun opettajana 1923–1927 ja oli Åbo Akademin ylioppilaskunnan puheenjohtajana 1919–1921. Pipping kirjotti yleistajuisia artikkeleita Finsk Tidskrift-aikakauslehteen.[4]
Hänen kehittämänsä termi sakprosa (asiaproosa) on levinnyt laajaan käyttöön. Hän sai filosofian kunniatohtorin arvon 1954 Göteborgin yliopistosta.[1]
Hänen isänsä oli kielitieteilijä Knut Hugo Pipping.[1]
Julkaisuja
- Kommentar till Erikskrönikan 1926
- Språk och stil, 1940, uusintapainos 1964
Lähteet
- ↑ a b c Pipping, Rolf hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)
- ↑ Ellonen, Leena (toim.): Suomen professorit 1640–2007, s. 555. Helsinki: Professoriliitto, 2008. ISBN 978-952-99281-1-8.
- ↑ Otavan Iso tietosanakirja, osa 6, p. 1258. Otava 1967.
- ↑ a b 50-vuotias. Prof. Rolf Pipping, Helsingin Sanomat, 01.06.1939, nro 144, s. 6, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot. Viitattu 01.06.2024
 | Edeltäjä: Otto Andersson | Åbo Akademin rehtori 1936–1942 | Seuraaja: Georg Olof Rosenqvist |
| ||||||||||||||||||||||
Tämä tieteilijään liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.
