Piitimenjoki
| Piitimenjoki sje Bihtámädno | |
|---|---|
 Benbryteforsen | |
| Maanosa | Eurooppa |
| Maat | Ruotsi |
| Läänit | Norrbotten |
| Kunnat | Piitime |
| Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja | |
| Päävesistöalue | Piitimenjoen vesistö |
| Pinta-ala | 11 285,3 km² [1] |
| Järvisyys | 8 % [2] |
| Pääuoman pituus | 410 km [a] |
| Joen uoman kohteita | |
| Alkulähde | Pieskehaure [3] |
| 66.9051°N, 16.8425°E | |
| Laskupaikka | Böle, Piitime [4] |
| 65.3592°N, 21.3261°E | |
| Mittaustietoja | |
| Laskukorkeus | 0 m |
| Pituus | 400 km |
| Keskiylivirtaama | 570 m³/s (MHQ) [5] |
| Keskivirtaama | 180 m³/s (MQ) [5] |
| Keskialivirtaama | 40,6 m³/s (MNQ) [5] |
| Muuta | |
| Muualla | Wikimedia Commons |
| [ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]  | |
| Infobox OK | |
| Pääuoman osuudet | |
|---|---|
| nimi | pituus (km) |
| Piitimenjoki | 143 |
| Övre Trollselet | |
| Fätnajaure | |
| Puoktjaure | |
| Piitimenjoki | 3 |
| Jäknajaure | |
| Piitimenjoki | 5 |
| Puoitasjaure | |
| Piitimenjoki | 10 |
| Vuollesavon | |
| Pajjesuvvan | |
| Piitimenjoki | 7 |
| Mårsomjaure | |
| Luttunjaure | |
| Piitimenjoki | 2 |
| Vuolvojaure | |
| Saddajaure | |
| Piitimenjoki | 4 |
| Vuolle Måskejaure | |
| Padje-Måskejaure | |
| Piitimenjoki | 2 |
| Skierfajaure | |
| Tjeggelvas | |
| Falehaure | |
| Piitimenjoki | 3 |
| Padjesavon | |
| Viltok | |
| Kuoddujaure | |
| Sarta | |
| Lulep Mäkak | |
| Alep Mäkak | |
| Piitimenjoki | 3 |
| Vuojatsavon | |
| Pieskehaure | |
| Varvvekjåhkå | 21 |
| Lähteet: 1 = [1] | |
Piitimenjoki (ruots. Pite älv, Piteälven, sje Bihtámädno) on Ruotsissa Norrbottenin läänissä virtaava 410 kilometriä pitkä joki, joka kuuluu Piitimenjoen vesistössä sen pääuomaan. Joen valuma-alueen pinta-ala on 11 285 neliökilometriä ja se laskee Pohjanlahden perämereen Piitimessä.[1][2][4][6][7]
Se saa alkunsa Sulitelman jäätiköltä Norjan rajan lähettyviltä. Se virtaa yhteensä kuuden kunnan alueelta, jotka ovat sen yläjuoksulta lukien Jokimukka, Arjeplog, Arvidsjaur, Boden, Älvsbyn, sekä Piitime.[8]
Piitimenjoki on usein jaoteltu kolmeen osaan. Tunturiosuus kattaa joen alkulähteen Norjan rajalta päättyen Tijeggelvasiin. Siitä alkava joen metsäinen osuus etenee aina Storforsenin koskille asti ja lopulta joen rannikko-osuus päätyy lopulta Perämereen. Joen yläjuoksuosuus sijaitsee Laponian maailmanperintöerämaa-alueella. Joen yläosa muodostuu yhteensä viidentoista tunturijärven ketjusta, joista suurimpia ovat Bieskehávrre, Tjieggelvas sekä Vuolvojávrre. Järvet ovat kirkkaita ja syviä ja niitä ympyröivät jyrkät tunturirinteet. Metsäosuuden lopussa oleva Storforsen on Pohjoismaiden suurin valjastamaton koski. Joen varrella on myös useita luonnonsuojelualueita, joista suurin on Tjieggelvanin tunturiaarniometsä, kun taas Storforsenin alueella käy eniten matkailijoita.[8]
Piitimenjoki oli aikoinaan tärkeä tukinuittoväylä. Uitot loppuivat vuonna 1982.[8]
Vesivoima
Joki on yksi neljästä Ruotsin lähes valjastamattomista ja lainsäädännöllä suojelluista kansallisjoista ja siinä on siten useita vapaita koskia. Sen ainoa voimalaitos on rakennettu vuonna 1912 Sikforsin koskeen (teho on 40 megawattia ja vuosituotanto 185 gigawattituntia [9]) ja voimalaitosrakentamisen yhteydessä jokeen on rakennettu kolme patoa Malmesjauriin, Bieskehávrreen ja Rappeniin.[8][10]
Lähteet
Huomautuksia
- ↑ Asia on luettu ruotsinkielisestä wikipediasta artikkelista sv:Piteälven.
Viitteet
- ↑ a b c Piitimenjoki (SE727225-788867) Vatteninformationssystem. Tukholma, Ruotsi: Länsstyrelsen. Viitattu 25.12.2020. (ruotsiksi)
- ↑ a b Om flödesstatistik för Sveriges vattendrag (Arkistoitu – Internet Archive) (Excel-tiedostoon, selitykset (Arkistoitu – Internet Archive)), 13.11.2009, viitattu, 780–909, 25.12.2020 (ruotsiksi)
- ↑ Piitimenjokiin lähdejärvi Lantmäteriet. Gävle: Lantmäteriet. Viitattu 30.1.2021. (ruotsiksi)
- ↑ a b Piitimenjokiin alajuoksu Lantmäteriet. Gävle: Lantmäteriet. Viitattu 30.1.2021. (ruotsiksi)
- ↑ a b c Piitimenjoen vesistö (Excel-lomake nro 30555), Vattenwebb, SMHI, viitattu 21.12.2020 (ruotsiksi)
- ↑ Thoms-Hjärpe, Christina: Län och huvudavrinningsområden i Sverige (PDF),Faktablad nr 10, 2002, SMHI, viitattu 25.12.2020 (ruotsiksi)
- ↑ Weilin + Göösin tietosanakirja 4, Neu-Set, s. 1476. Espoo: Weilin + Göös, 1993. ISBN 951-35-5069-9.
- ↑ a b c d Piteälven - ett vattenlandskap. WWF Fakta. Solna: Världsnaturfonden WWF, 2014. (ruotsiksi)
- ↑ Kuhlins, Leif: Piteälven, vattenkraft.info, viitattu 23.12.2020 (ruotsiksi)
- ↑ Kuhlins, Leif: Vattenkraft i Sverige, vattenkraft.info, viitattu 23.12.2020 (ruotsiksi)
Aiheesta muualla
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Piitimenjoki Wikimedia Commonsissa
