Merinahkiainen
| Merinahkiainen | |
|---|---|
 | |
| Uhanalaisuusluokitus | |
| Elinvoimainen [1] | |
|
| |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Ympyräsuiset Cyclostomata |
| Lahko: | Nahkiaiskalat Petromyzontiformes |
| Heimo: | Nahkiaiset Petromyzontidae |
| Alaheimo: | Petromyzontinae |
| Suku: | Petromyzon |
| Laji: | marinus |
| Kaksiosainen nimi | |
| Petromyzon marinus | |
| Katso myös | |
| | |
| Infobox OKNimi-testi OKIUCN-testi OK | |
Merinahkiainen (Petromyzon marinus) on nahkiaisten heimoon kuuluva kalalaji. Sitä tavataan satunnaisesti Suomessa.
Ulkonäkö ja koko
Merinahkiaisen erottaa helposti tavallisesta nahkiaisesta harmahtavan vihreän selkäpuolen marmorikuvioinnin ansiosta, kun taas nahkiaisen selkä on tasavärinen.[2][3] Merinahkiaisen suu on pyöreä imusuu ja alaleuka puuttuu kokonaan.[3] Lajilta puuttuu selkäranka ja luuston tilalla on rustoa.[4] Merinahkiainen erottuu muista kaloista myös siten, että siltä puuttuu kylkiviiva-aisti ja uimarakot.[4] Sillä on kaksi selkäevää.[4] Merinahkiainen kasvaa 55–120 senttimetrin pituiseksi ja voi painaa 1–2,5 kiloa, joten se on suurin nahkiaislaji.[2][5][4]
Kutu
Merinahkiaisten kutu tapahtuu touko-heinäkuussa joissa. Naaras munii 30 000–100 000 munaa uroksen kaivamaan pesään.[4] Sekä uros että naaras kuolevat pian kutemisen jälkeen.[4] Toukat kaivautuvat kuoriutumisensa jälkeen pohjan sedimenttikerrokseen ja ovat siellä 3–5 vuotta.[3] Sinä aikana ne syövät orgaanisia hiukkasia vedessä. Kasvuvaihe meressä kestää noin kolme vuotta, jonka jälkeen ne palaavat jokiin kutemaan.[2][3] Laji saavuttaa sukukypsyyden 3–5 vuoden iässä.
Ravinto
Merinahkiainen saalistaa tarttumalla imusuullaan kalojen kylkeen.[2] Tartuttuaan se imee ja järsii saalista. Merinahkiainen erittää saaliiseen veren hyytymistä estäviä aineita.[6]
Levinneisyys
Merinahkiainen elää Pohjoisen Atlantin vesissä.[2] Sitä tavataan Itämeressä harvalukuisena ja Suomen alueella satunnaisena.[2] Laji nousee kutemaan Britannian tai Länsi-Euroopan vesiin kaikkialle Välimeren ja Pohjanmeren välille.[3]
Uhat
Merinahkiaista uhkaavat vesistöjen rehevöityminen, patojen ja sulkujen rakentaminen jokiin ja kalastus.[6][3]
Lähteet
- ↑ Petromyzon marinus IUCN Red List of Threatened Species. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 14.12.2012. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f Merinahkiainen, Petromyzon marinus Luontoportti. Viitattu 12.12.2012.
- ↑ a b c d e f Sea lamprey fact file ARKive. Arkistoitu 21.8.2012. Viitattu 15.12.2012. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f Selisha Cherry: Petromyzon marinus Animal Diversity Web. Viitattu 14.12.2012. (englanniksi)
- ↑ Sea Lampreys, Petromyzon marinus Marinebio. Viitattu 14.12.2012. (englanniksi)
- ↑ a b Fricke, Ronald: Petromyzon marinus (Linnaeus 1758), Sea lamprey (Petromyzontidae) Helsinki Commission. Viitattu 15.12.2012. (englanniksi)
Aiheesta muualla
- Levinneisyysalue
|
