Kuparikiisu

Kuparikiisu
Kuparikiisua
Kuparikiisua
Luokka sulfidimineraalit
Kemialliset ominaisuudet
Kemiallinen kaava CuFeS2
Molekyylipaino 183,53 g/mol
Fysikaaliset ominaisuudet
Väri messinginkeltainen, himmenee
Asu usein massiivinen tai rakeinen, myös tetraedrisiä kiteitä
Kidejärjestelmä tetragoninen
Lohkeavuus epäselvä
Murros epäsäännöllinen, epätasainen
Taottavuus murenee taottaessa
Kovuus Mohsin asteikolla 3,5–4
Tiheys 4,1–4,3 g/cm3
Liukenevuus liukenee typpihappoon
Optiset ominaisuudet
Optiset ominaisuudet isotrooppinen
Kiilto metallikiilto
Viiru vihertävänmusta
Läpinäkyvyys läpinäkymätön
Lähteet

[1][2]

Aiheesta muualla

Kuparikiisu Commonsissa

Infobox OK

Kuparikiisu (CuFeS2, rautakuparisulfidi) (ennen kalkopyriitti)[3] on messinginkeltainen, hieman vihreään vivahtava metallikiiltoinen sulfidimineraali. Se on maankuoren yleisin kuparimalmimineraali.

Kuparikiisu sisältää noin 35 % kuparia, mutta sen, rikin ja raudan lisäksi kuparikiisu sisältää usein pieniä määriä mm. kobolttia, sinkkiä, nikkeliä, hopeaa, kultaa, platinaa, lyijyä, arseenia ja seleeniä.

Kuparikiisun kidejärjestelmä on tetragoninen. Kiteet ovat kuitenkin suhteellisen harvinaisia ja pieniä, useimmiten kuparikiisu esiintyykin massamaisina kasaumina ja lohkareina (ks. kuvat).

Kuparikiisu hapettuu nopeasti ja saa jo tunneissa lohkaisun jälkeen sateenkaaren väreissä kimaltelevan hapettumakerroksen (ks. kuva).

Fysikaaliset ominaisuudet

Kuparikiisu sulaa herkästi asetyleeniliekillä, ja liukenee typpihappoon. Muiden happojen kanssa kuparikiisu reagoi erittäin heikosti. Kuparikiisulle voi kuitenkin keinotekoisesti tehdä kauniinvärisen hapettumakerroksen upottamalla näytteen suolahappoon. Kuivuessaan kuparikiisu on hapettunut värikkääksi. (ks. kuva)

Liekkikokeessa kuparikiisu värjää liekin vihreäksi, samaten kuin puhdas kupari ja monet paljon kuparia sisältävät mineraalit.

Kidejärjestelmältään kuparikiisu on tetragoninen. Kovuus on 3,5–4 Mohsin asteikolla ja ominaispaino on 4,2 g/cm³. Viiru on hieman vihertävän musta.

Esiintyminen

Kuparikiisu esiintyy tavallisesti rikkikiisun, magneettikiisun, lyijyhohteen, sinkkivälkkeen kanssa ja muodostaa usein aggregaatteja (geol. termi) kvartsin, kalsiitin ja dolomiitin kanssa (ks. kuva).

Suomessa kuparikiisun tärkeimpiä esiintymiä on Pyhäsalmen kaivos ja Outokumpu, ja ylipäätään rekisteröityjä esiintymiä noin kolmensadan kunnan alueella.

Hapettunutta kuparikiisua.
Kuparikiisun ja kvartsin muodostama aggregaatti.

Lähteet

  • Schumann, Walter, 1993: Kivet ja mineraalit. Otava, Keuruu. ISBN 951-1-10207-9
  • Hamilton, Woolley, Bishop; 1996: Minerals, Rocks and Fossils. Hamlyn, Lontoo. ISBN 0-600-57512-8
  • Hytönen, Kai 1999: Suomen mineraalit. Geologian tutkimuskeskus, Helsinki. ISBN 951-690-745-8
  • Brocardo, G., 1994: Minerals & Gemstones. ISBN 0-7153-0197-7

Viitteet

  1. ↑ Chalcopyrite Mindat.org – Hudson Institute of Mineralogy. (englanniksi)
  2. ↑ Chalcoyrite Mineral Data Mineralogy Database. (englanniksi)
  3. ↑ Jones, Adrian: Kivet, s. 21. Suomentanut Koivisto, Marjatta. Helsinki: WSOY, 2000. ISBN 951-0-31579-6.

Aiheesta muualla

  • Sari Grönholm (toim.), Reijo Alviola, Kari A. Kinnunen, Kari Kojonen, Niilo Kärkkäinen ja Hannu Mäkitie: Retkeilijän kiviopas, sivu 16, Kuparikiisu, Geologian tutkimuskeskus (Arkistoitu – Internet Archive) (pdf)