Isaak Levitan
| Isaak Levitan | |
|---|---|
 Valentin Serov, Isaak Levitan, 1893 | |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 30. elokuuta 1860 Kybartai,  Liettua |
| Kuollut | 4. elokuuta 1900 (39 vuotta) Moskova,  Venäjä |
| Kansalaisuus | venäläinen |
| Taiteilija | |
| Ala | taidemaalari |
| Taidesuuntaus | realismi |
| [ Muokkaa Wikidatassa ]  | |
| Infobox OK | |
Mir iskusstva
Taiteen maailma 1898–1924
Taiteen maailma 1898–1924
Boris Kustodijev,
Mir iskusstvan taiteilijat ryhmäkuvassa, 1916–1920.
Mir iskusstvan taiteilijat ryhmäkuvassa, 1916–1920.
Johtajat
Aleksandr Benois | Sergei Djagilev
Venäläisiä taiteilijoita
Natan Altman | Léon Bakst | Isaak Levitan | Konstantin Korovin | Mihail Nesterov | Valentin Serov | Konstantin Somov | Mihail Vrubel
Suomalaisia taiteilijoita
Muuta
Isaak Iljitš Levitan (ven. Исаа́к Ильи́ч Левита́н; 30. elokuuta (J: 18. elokuuta) 1860 Kybartai – 4. elokuuta (J: 22. heinäkuuta) 1900 Moskova) oli venäläinen taidemaalari, joka oli peredvižnikkien eli Vaeltajiksi kutsutun, kiertäviä taidenäyttelyitä järjestäneen taiteilijayhdistyksen jäsen. Hän tuli tunnetuksi realistisella ja koruttomalla maisemamaalauksellaan. Hänen maalauksissaan alakuloinen luonnonlyriikka sai yleisinhimillisen merkityksen; inhimillinen suuruus ylitti henkisen ahdistuksen.
Levitan syntyi Liettuassa juutalaiseen perheeseen, jonka mukana hän muutti vuonna 1870 Moskovaan. Hän aloitti uransa varhain, ja töitä oli julkisesti näytteillä jo vuonna 1877. Hänen uransa jatkui menestyksekkäänä läpi 1880–1890-lukujen, ja sen katkaisi vasta sairauden aiheuttama kuolema elokuussa 1900, jolloin taiteilija oli 39 vuoden ikäinen.
Levitan piti itse tärkeimpänä työnään monumentaalista maalausta Ikuisen levon aika: ”Siinä olen kokonaisvaltaisesti mukana, siinä on minun psyykeni ja koko minun sisimpäni.”[1]
Levitan oli maailmankuulu jo vuonna 1897, jolloin hänet valittiin Münchenin Sezessionin jäseneksi. Akateemikon arvonimen hän sai vuonna 1898 ja hänet kutsuttiin johtamaan Moskovan maalaus-, kuvanveisto- ja rakennustaiteen opiston maisemaluokkaa. Hän ei mennyt koskaan naimisiin ja kuoli lapsettomana. Levitan haudattiin juutalaiselle hautausmaalle Dorogomilovoon, mutta hänen jäännöksensä siirrettiin huhtikuussa 1941 Novodevitšin hautausmaalle Moskovaan.
Isaak Levitanin maalauksia
-
Aurinkoinen päivä, 1876 -
Syyspäivä, 1880 -
Kevät Italiassa -
Koivikko, 1885–1889 -
Sateen jälkeen. Plöss, 1889. -
Kevättulva -
Iltakellot, 1892 -
Vladimirka, 1892 -
Ikuisen levon aika, 1894 -
Maaliskuu, 1895 -
Kultainen syksy, 1895 -
Lumpeet, 1895 -
Hiljaisuus, 1898 -
Päivänkoite, 1900
Lähteet
- ↑ Iliana Mejias-Ojajärvi: Venäjän maalaustaide, s. 151.
| ||||||||||||||||||||||||||
